Sillerin onnenpäivä koitti torstaina kun se pääsi pitkästä aikaa lampaita paimentamaan. Terhi totesi että Silla on selkeesti pohdiskellut paimennusjuttuja talven aikana, meno oli jo sen verran vaikuttavaa. No, alku oli taas pelkkää lampaiden juoksutusta kun en ite osaa noita paimennusjuttuja, mutta kun vaihdettiin Terhi ohjaamaan niin touhuun tuli jo paljon järkeä. Silla joka on yleensä semmoinen koira että sille ei tarvitse ääntä korottaa tai jos tulee korotettua niin se on heti "anteeksi anteeksi"-asenteella vastaava, on ihan eri koira kun pääsee paimenhommiin. Sille piti aluksi oikein kunnolla karjaista kun sen halusi pysähtymään ja äänenkäyttöä ei tarvinnu muutenkaan pelätä. Terhi sai huitoa kepillä maata oikein kunnolla että sai Sillaan jotain rotia. Mutta homman edetessä alkoi vastaamaan jo rauhallisempaan äänensävyynkin, onneksi.

Lampaat olivat ihan erilaisia, paljon helpommin paimennettavia kuin viimevuotiset. Joukossa oli yksi joka tykkäsi vähän testailla koiraa ja Sillakin sai puskua pariin otteeseen. Eipä tuota haitannut kuitenkaan :) Lammasaidan heinä oli niin pitkää ettei Sillaa kunnolla edes nähnyt seasta ja sekin joutuu liikkumaan hypellen että näki lampaat. Kuvaus oli haasteellista just ton heinän ja myös hämärän takia, näistä tulikin enemmän tämmösiä taidekuvia ;)

I shall use my pretty eyes to hypnotize this sheep.

Heti tämän kuvan jälkeen tuli puskua ;)

Oliks tää se satasen treeni? Kyl mie vielä kirin!

Alaks sä mulle,Hä!

Vapise lammas!

Nii sit pitäis muka juosta tääl heinäs jonne hukkuu. Eiks noi lampaat tee työtään vai pitäsköhän ostaa ruohonleikkuri haloo!

Täs ois nyt läjä lampaita ollos hyvä.

Hilma-sheltti näytti myös taitojaan.