Toi mun koipi kun on ollut kipiänä niin se on tarkoittanut koirillekin lepposia köpöttelylenkkejä tässä reilun viikon ajan. No, sen tietää mitä se teettää. Kun sitten eilen pitkästä aikaa treenasin niin kyllä sai omia hermoja pinnistellä että kesti sen kaiken huudon mikä lähti "pikkasen" innokkaasta Maarusta. Meiän kerhon järjestämä pelastuskoirakurssi on edessä nyt viikonloppuna ja sitä varten on saatu käyttöön upouusia ketteryysesteitä. Esteet on kaikki nyt Niinan pihalla ja suunnattiin sinne niitä eilen vähän kokeilemaan.

"La la la la laa, ensiksi on tärkeintä suorittaa äänenavaus"

Elikkäs Maaru siis huusi. Ja koko ajan. Ja kovaa. Ei auttanu vaikka laitoin sitä jäähylle vähän väliä, vaikka yritin itse käskyttää rauhallisella äänellä jne. Oli vaan kestettävä, tiesin että se nyt on kuitenkin lähinnä treenitauosta ja toimettomuudesta johtuvaa. Ehkä se ois viikonloppuna hiljasempi? Alotettiin lyhkäsillä seuruupätkillä, jotka oli karmeita. Edisti ja poikitti ja kaikenlaista.

"Hei mikä tää jäähyjuttu oikein on? Ku voisin kyl käyttää aikani hyödyllisemminkin kuin vain makaamalla tässä. Sitä paitsi nää ötökät puree!"

"Toi tasku pullottaa aika lupaavasti"

Sitten otin merkille menoa naksuttamalla, ekaksi kerraksi ihan ok. Hokas homman hyvin. Sitten otin pöytiä. Ei etene vielä hyvin mutta menee pienellä painostuksella jees.

"Kauhee kun nää pöydät on tehty korkeiksi"

Sitten tasapainoilua liikkuvalla tynnyrisillalla. Ihan uus juttu Maarulle, joten otin ekan kerran hihnassa. Sekosi ekalla kerralla askelissaan ja tipahti pois. Uudestaan ja palkkaa sillalla. Ei merkkiäkään mistään aristelusta, hyvä Marde. Sitten otettiin muutaman kerran ilman hihnaa. Tipahti kerran mutta hyppäs heti takasin itsenäisesti. Tuntu tykkäävän, ainakin huudosta päätellen.

Sitten pituushyppyä. Tää onkin yllättävän vaikea, koska agissa tän saa aina vedätettyä mutta nyt se pitäisi mennä lähettämällä. Hyppäs hyvin jos sille heitti lelun tai namin, mutta jos vain käskytti niin lähti kyllä mutta ei ottanut vauhtia ja melkein käveli yli. Täytyy työstää.

"Keep your eyes on the prize"

"Ei ylpein hetkeni"

"No nyt en ainakaan kosketa!"

Vuorossa tikapuut. Näitä kokeiltiin jo pari viikkoa sitten ja kävelemisessä ei mitään ongelmia. Lopun stopissa saa olla tarkkana. Jos sanoo seis liian aikaseen niin pysähtyy ennen viimistä puolaa ja jos ei sano tarpeeksi aikaseen ni kerkee hypätä jo alas.

Tässä tais Maarun treenit sitten ollakin. Olin iloinen siitä että vaikka se huusi ja mesosi niin silti se keskittyi hyvin ja teki hommia tarkasti. Sillan kanssa tehtiin merkin kiertoja, pari kertaa Aa ja pöytää.

Treenin jälkeen laitoin koirat istumaan yhteiskuvaa varten ja siinä samalla Maaru bongas kissan. Kissa läks karkuun ja Maaru tietty perään. Meikän äänenavaus alko tässä vaiheessa ja se ei ollut kaunista kuultavaa. Maaru hukkas kissan ja alkoi etsimään jälkiä. Se pyöri parin metrin päässä musta jäljestäen mua muka huomaamatta vaikka karjuin pää punasena perkelettä. Sain lopulta napattua niskavilloista kiinni ja pidin pienen puhuttelun kissanmetsästyksen kannattavuudesta. Maaru joutui sitten tylysti autoon tekosia miettimään. Niina otti Sillan kanssa vielä muutamia luoksetuloja jotta saisin siitä muutamat vauhtikuvat:

"Ihailkaa linjakasta ulkomuotoani"

"Tunnen jo pororaksun maun kielelläni"

Että tämmöset treenit tällä erää. Jospa seuraavat ois vähän hiljaisemmat. Kiitos Niina kuvausavusta!