Tänään Maaru pääsi rotunsa alkuperäisen käyttötarkoituksen pariin ekaa kertaa, poropaimeneen. Mä jännitin ja panikoin koko aamun että ymmärtääköhän se mitään porojen päälle, jos ymmärtää niin katoaakohan siltä korvat kokonaan jne. Turhaan panikoin, Maaru oli ihan loistava! :)

Niina oli järkännyt meille paimennusharkan Kalevi Logjen luo Raattamaan. Kalevi kasvattaa itse porokoiria kennelnimellä Loij-Jan ja on toiminut poropaimennustesteissä ja kilpailuissa tuomarina. Niinan Malla-lapinkoira aloitti harkan ja Maaru joutui odottamaan aidan ulkopuolella vuoroaan. Maaru haukkui,vinkui ja tärisi koska oli niin innoissaan. Malla juoksutti poroja ensin pikkuaidassa ja ajatti ne sitten isompaan aitaan. Kun Maarun vuoro tuli, porot (17 kpl) oli isossa aidassa ja Kalevi käski meidät suoraan sinne. Mulla oli Maaru pitkässä liinassa, mutta kun se näki porot ja osoitti niihin selkeästi kiinnostusta, Kalevi käski laskemaan vapaaksi. Eipä tarvinnut Maaru muuta merkkiä kun se lähti hienosti porojen uraa pitkin kiertämään aidan viertä poroja kohti.

Porokoiran tulee haukkua paimentaessaan ja hetken kerkesin ihmetellä kun Maaru ei ajoon lähtiessään haukkunutkaan. Mutta haukku alkoi hyvin kun se alkoi olla lähempänä poroja. Kalevin mielestä olikin hyvä ettei se haukkunut kaukana ollessaan vaan aloitti juuri sopivan matkan päässä haukun. Haukku pysyi hyvin yllä koko ajan. Maaru piti tosi hyvän välimatkan poroihin myös, ei mennyt liian lähelle. Pari kertaa ajatti porot kirnun läpi uudestaan isoon aitaan ja tässä kohtaa meillä tuli pikkasen niitä hallittavuusongelmia mitä olin ajatellutkin. Mun ois pitänyt saada Maaru pysäytettyä portille silloin kun se on saanut porot siitä sisään, mutta kun olin kaukana niin eihän se mun huudoista välittänyt kun oli vauhtiin päässyt. Kolmannella kerralla kerkesin itse portille melkein vastaan ja silloin sain sen hyvin kutsuttua luokse. Sain sen onneksi myös pari kertaa ajostakin kutsuttua luokse ja palkattua nameilla, hyvä juttu että oli hallintaa.

Vitsit oli kyllä mahtavaa seurata Maarun paimentamista ja kun se vielä toimi niin hienosti. Kalevi totesi Maarun olevan oikein hyvä porokoira. Omaa mieltä lämmitti kun Kalevi kehui sitä tosi hienokuntoiseksi ja oli yllättynyt kun sanoin sen olevan kohta jo yhdeksänvuotias :) Oon mä kyllä niin ylpeä tosta koirasta :)

Olin ilmoittanut Maarun Porokoirakerhon järjestämään poropaimennustestiin joka järjestetään Pellossa maaliskuun alkupuolella. Ilmoittautuneita oli 113 kun testipaikkoja on vain noin nelisenkymmentä, joten paikat jouduttiin arpomaan. Viime sunnuntaina tuli mukava viesti, nimittäin meitä oli arpaonni suosinut ja Maaru sai testipaikan. Nyt on mukava mennä testiin kun tietää jo valmiiksi että Maaru toimii poroilla.

Poroaidalta oli ihan kelpo näkymät Pallastuntureille. Poropaimennustestissä ei muutes käytetä edes noin montaa poroa kuin millä tänään harjoiteltiin, siellä koira ajaa käsittääkseni vain noin viiden poron ryhmää.

Porot vauhdissa.

Malla työssään pienessä aitauksessa.

Edelleen Malla porojen perässä.

Maarusta on lähinnä videokuvaa, eikä valokuvat oikein siitä onnistuneet. Tässä ainokainen, jossa Maaru on pikkuaidan puolella kun ajatti porot siitä läpi takaisin isoon aitaan:

Kyllä Maaru tietää että haukku se on porokoiran tärkein ase!