Neljä kertaa kerittiin lampaille Sillan kanssa tämän etelän reissun (josta tulikin vähän pidempi kuin suunniteltua) aikana, mahtia! Touhu on ihan erehdyttävästi jo alkanut näyttää ihan paimennukselta eikä enää pelkältä lampaiden juoksuttelulta. Terhi on ohjannut Sillaa kerrat 2&3, eilen illalla uskalsin jo ite puikkoihin ja meni yllättävän hyvin, en edes seonnut suunnissa pahasti. Suuntia se on siis oppinut jo kivasti, kiertää oikealle mieluummin jos itse antaa valita. Paimentelee vielä tosi läheltä, mikä nyt tuossa vaiheessa olevalle on ihan tyypillistä ja eihän sitä ois kukaan kauempaa nähnytkään kun hukkuu heinään. Tasapainotteli laumaa jo tosi hienosti, mutta kohtikuljettamisessa jää jumittamaan herkästi kun ei ymmärrä että suoraakin vois tulla. Ääntä joutuu käyttämään vieläkin välillä tosi tiukasti kun ei malttais aina pysähtyä.

Lambit, jotka on miljoona kertaa kivempiä paimennettavia kuin viimevuotiset.

Jihaa! Lankakerät liikkukaa!

Öh, kiltit lampaat, voisitteko ystävällisesti siirtyä tuonnepäin vai tarvitsenko tunnussanan ensin?

Bongaa kuvasta paimenkoira. Aattelin että laitan tuollaisen merkin helpottamaan kun ette varmaan olisi löytäneet muuten, olenko väärässä? ;)

Lammastelun lisäksi otettiin kaverikuva shelttiporukasta:

vas. Hilma, Maire, Silla, tunnetaan myös nimillä Hilu,Maikkuli ja Silu.

Rinsessa Maire.