Me ollaan alettu hiihtämään koirien kanssa. Eilen kokeilin ekaa kertaa miten hiihtäminen onnistuisi koirien kanssa ja hyvinhän se sujui. Maaru on mulla liinassa vyötäröllä kiinni ja ekat parikyt metriä se hieman haki paikkaa ja mä olin sen kanssa solmussa, mutta sitten se asettui juoksemaan minusta nähden vasempaan etuviistoon. Tänään ei ollut edes alkusekoiluja vaan homma lähti heti rullaamaan. Silla juoksee tottakai irti joukkoa edessä johtaen :) Tuolla jäällä on nyt hyvä mennä vapaata tyyliä moottorikelkkauria pitkin.

Normihiihdon lisäksi harrastin metsäsuksihiihtoa tänään myös, sillä lumot tekivät pienen hiihtoretken Oloksen Tunturijärven maastoon eläinten jälkiä tutkailemaan. Mitään kovin erikoisia jälkiä ei bongattu, vain normaaleja jäniksen, ketun ja poron jälkiä. Hauska reissu silti, oli kiva päästä luokasta ulos ja metsässä oli kovin hienoa kun puut ovat nyt niin lumessa. Päivä oli pilvinen joten maisema oli kuin mustavalko-elokuvasta, kaunista!

Järven rannalta löytyi telkän pönttö.

Yks kaveri sattui soittamaan just kun oltiin penkomassa pensaikkoa jäniksen papanoiden toiveissa. Kirvoitti joukossa hyvät naurut kun vastasin että en voi puhua nyt kun ollaan just jäniksenpapanoita etsimässä. Tälläistä on tää eräoppaan elämä :)

Tulisteltiin Tunturijärven laavulla ja ope-Esko piti meille visailun pohjoisen talviluonnosta.