Itsensä ylitystä ja Elämyksiä isolla E:llä!

Onpahan ollut viikonloppu! Lähettiin eilen aamusta Ruoppakönkäälle, jossa ohjelmassa oli kalliolta laskeutumista. Eka harjoiteltiin ihan pienessä rinteessä tekniikkaa. Sitten käppäiltiin actionpaikalle ja jouduinkin heti ensimmäisten joukossa itse toimiin! Sydän löi aikamoiseen tahtiin kun päästiin sinne kallion päälle. Oon korkeanpaikankammoinen joten siinä yksi syy. Kuunneltiin turvaohjeita ja Emmi läksi ekana uskaliaana kalliolta alas. Meillä oli paikalla kaksi ohjaajaa, joista toinen oli kallion päällä varmistusköydessä kiinni ja toinen oli alhaalla neuvomassa ja kannustamassa. Me mentiin niin, että ite laskettiin köyttä ja määrättiin tahti ja turvaköysi oli tosiaan vain turvan, ei ohjailun vuoksi. Muumama meni ennen mua ja kaikki sanoivat kuinka liukas seinämä oli. Sitten koitti se oma vuoro. Olin kauhusta kankeena mutta päättänyt kuitenkin homman suorittaa. Alku oli tietty se vaikein ja tässä kalliolla alku oli vielä teknisestikin tosi vaikea. Siinä oli sellainen kieleke, josta piti tavallaan hypätä yli ja alemmas koska jalkoja ei suoraan ylettänyt siirtämään kallioon kiinni. Yritin vaan keskittyä köyteen ja omaan asentoon sekä ohjeiden kuunteluun, sillä en uskaltanut alas katsoa. Hitaasti mennen selvisin alun vaikeudesta ja sitten onneksi olikin jo helpompi asetella jalkoja. Mutta liukasta oli! Kun sain jalat maankamaralle lysähdin huojennuksesta maahan ja melkein itkin. Vaikkei fyysisesti mikään rankka suoritus ollut niin henkisellä puolella otti tosi koville. Oon kyllä niin ylpeä että ylitin itseni ja suoriuduin siitä. Menisin jopa uudestaankin, ehkä siitä pystyisi jo enemmän nauttimaankin kun on sen kerran tehnyt.

Siellä mä kiikun :)

Näkymä kallion päältä meidän tulistelupaikalle.

No, eipä ne elämykset vielä tähän loppuneet! Kun oltiin saatu kaikki kalliolta alas, pakattiin kamppeet ja lähdettiin ajelemaan kohti Särkitunturia. Siellä heitettiin rinkat selkään ja lähdettiin kohti huippua. Huipulle päästyä pidettiin ohjeistuspalaveri ja sitten olikin vuorossa yö yksin metsässä! Meidät vietiin yksitellen "omille tonteillemme" metsään. Tarkoituksena oli että jokainen rakentaa jonkinlaisen laavun itselleen ja viettää siinä yönsä. Omalta tontiltaan ei saanut liikkua mihinkään, kännyköitten käyttö oli kielletty, oli tarkoitus olla ihan yksin. Nuotiotakaan ei saanut tehdä, trangia-keitin sai olla mukana. Mä rakensin kuusen suojaan itselleni tosi mukavan majapaikan. Sain sen vielä aika nopsaan pystyyn, mikä oli hyvä, sillä keli muuttui nopsaan huonoksi. Koko illan ja yön tuuli kovasti ja aamuyöstä alkoi ripsimään räntää ja vettä. Mutta mua ei kolossani keli haitannut, oli mukavan lämmintä kun alla oli avaruuslakana, makuualusta ja kunnon makuupussi. Keitin kuumaa vettä jotta sain kuumavesipullon makuupussiin vielä patteriksi. Mulla oli eväitä paljon mukana, joten kun sain majapaikan itselleni valmiiksi, söin, kävin päikkäreille ja kun heräsin söin vähän lisää ja sitten kävinkin jo yöunille :) Nukuin oikein hyvin vaikka tuuli raivosikin ulkona. Aamulla heräsin herätyskellon soittoon kesken hyvien unien :) Aamulla oli kyllä aika kalsaa tulla ulos lämpösestä makuupussista kun ulkona oli kylmää, märkää ja pimeää. Söin aamupalan, pakkasin kamppeet ja suuntasin tunturin päälle kodalle jossa meidän kaikkien piti treffata ysiltä. Kotatulilla keskusteltiin sitten oliko koko hommassa mitään järkeä ja mitä elämykset merkitsevät ihmisille ja muita syntyjä syviä. Saatiin hyvät keskustelut kyllä aikaiseksi. Ite tykkäsin kovasti sooloyöstä, huomasin että pärjäisin hyvin oikeassakin tilanteessa yksin metsässä ja olihan tuo hyvä testi uusille varusteillekkin. Mun uudet varusteet pelitti tosin hyvin, pysyin kuivana ja lämpöisenä, mikä on tosi tärkeää. Keskustelujen jälkeen patikoitiin vesisateessa takaisin autoille ja ajeltiin takaisin Muonioon. Olipahan hieno viikonloppu!