Viikolla kävin pari kertaa agikentällä, ekalla kertaa yksin tekemässä pieniä tekniikkatreenejä ja tokalla kertaa yhteistreeneissä joihin olin suunnitellut radan. Ratatreenissä oli ideana harkata takaaleikkauksia, ja niitten treenaaminen tulikin tarpeeseen. Väännettiin yhtäkin kulmaa muutamaan otteeseen kun se aina kääntyi väärään suuntaan leikkauksessa.

Sit meil ilmeni taas ongelmia renkaan kanssa. Rengasta ei oltukaan tehty pitkään aikaan mutta kun sitä on ennenkin tehotreenattu  niin mä en voi ymmärtää mikä siinä on niin vaikeaa.. Siinä on reikä, josta hypätään LÄPI. Voisko joku kertoa sen Sillalle? Rengas oli ekana esteenä, otin kutsuna ja mitä tekee Silla, tulee ALTA. Otin pari kertaa rengasta lähettäen, naksulla vahvistaen, ei mitään ongelmia. Otetaas alku uudestaan, mitä tekee Silla, tulee SIVUSTA. No, sitten treenikaveri epäilee sen paineistuvan siitä kun mä katson sitä kutsuessa. Otetaas taas uudestaan, minä katson seuraavaa estettä, sanon "rengas", Silla nytkähtää liikkeelle, epäroi,sanon "tule" ja TADAA, se tulee renkaan läpi! Eli onko se sitten jotenkin painestunut, en tiiä mutta nämä kutsuna otetut renkaat on sille hankalia. Sitten toinen ongelma renkaan kanssa, radalla jos oon sitä paljon edellä, sille ilmeisesti iskee jonninmoinen vauhtisokeus ja se vaan paahtaa renkaasta läpi ja se on ihan fifty-sixty osuuko se renkaasta läpi vai meneekö sivusta. Jos oon samalla kohtia sen kanssa tai jäljessä niin että se hakee renkaan itsenäisesti, osuvuus on 99 prosenttia. Joopa joo, täytyy taas pitää sille rengassulkeiset joku kerta, keskittyä nyt noihin kutsuihin ja vedätys-renkaisiin.

Maaru on ollut nyreissään kun ei ole päässyt agsaamaan. Mutta tokoa se on sitten saanut tehdä moneenkin otteeseen, tällä viikolla erityisteemana on ollut sivulletulot ja niiden suoruus luoksetulossa. Agsatreeneissä se pääs myös tekemään yhden pitkän paikkamakuun Malla-lappalaisen kanssa ja se onnistui hyvin, piti katsekontaktin koko ajan vaikka viereisellä parkkiksella tapahtui kaikenlaista hälinää.

Tänään mentiin ratsutielle ja pidettiin kevään ekat mettähakutreenit. Maarulle kaksi suoraa pistoa alkuun. Suoruus (eli siis sen puute) on se Maarun ongelma (tai siis yksi muiden joukossa ;) ) mut nämä onnistui nyt kohtuu jees. Maaru oli vaan taas niin innostunut päästessään maailmaa pelastamaan että se haukkui ja vinkui hulluna kun olin sitä lähettämässä. Käytiin sitten keskustelua sen kanssa tyyliin "mulla ei oo tässä mikään kiire, ootan kyllä vaikka maailman tappiin että sä suljet suusi ennen kuin päästän sut etsimään" ja Maaru vastas "mutku mutku tuol ois niinku se maalimies ja mä tässä huudan vaan että oon jo tulossa ja että voisiks nyt jo mut laskee kun haluisin ihan hirveesti mennä kun mul on jo hajukin". Sit mä sanoin että "nyt turpa umpeen ni pääset" ja Maaru sano että " mutku, mutku, wiu, piip, .." ja hetken hiljaisuudesta se sitten pääs etsimään. Ihme kyllä oli onneks hiljaa mennessään maalimiehelle. Toista maalimiestä joka makas maassa yritti myös vähän härkkiä.

Lisäks otin yhden tyhjän, josta huusin pois. Sain huudella useampaan kertaan ja Maaru näytti siltä että "joo ei tääl oo kyl hajuakaan ja toi yks tuol jotain huutelee, ehkä mä meen kattoo mikä sil on ongelmana". Eli näitä vaan lisää, haaveena ois että jonain kauniina päivänä se kääntyis mun luo jo siitä ekasta huudosta :) Kun se tuli luo, palkkasin ja lähetin vastakkaiselle puolelle ilmaisuharkkaan jossa oli maalimies näkösällä puunvieressä seisomassa. Hyvin haukkui.

Muita koiria välissä ja sitten Maarulle vielä yksi haku. Lähetin tyhjään, käänty parin käskyn jälkeen (jee,edistystä), palkkasin kun tuli luo. Lähetys vastakkaiselle puolelle, ja Maaru teki maarut ja läks hirveelle lenkille. Eli ei mistään suoruudesta tietoakaan. Se kävi jossain hevontuutissa ja tuli sitten mua kohti vähän sen näkösenä että "eiks täälläkään oo nyt ketään?" sanoin että "on on" ja otin uuden lähetyksen. Vieläkin meinas lähtä hevontuuttiin mutta sitten sai hajun ja meni maalimiehelle. Olin antanut maalimiehelle kissanruokapurkin annettavaksi Maarulle superpalkaksi, eipä ois noilla kiemuroilla sitä palkkaa ihan ansainnu mutta saipahan nyt.

Että semmoset kevään ensimmäiset.