Eilen päättyi melkein kahden vuoden pituiseksi venynyt agikisatauko. Kemissä oli pakkasrallit, jonne olin ilmoittanut kumpaisenkin koiran kahdelle radalle. Inga ja lappalaiset lähtivät Kolarista kisaseuraksi, matka kului mukavan joutuisasti heidän kanssaan, kiitos! :) Aamulla pitikin lähteä ajamaan kohti Kemiä jo neljältä..

Kaksi rataa vierekkäin pyörimässä aiheutti mulle aika vilkkaan aikataulun, jouduin tutustumaan heti molemmat radat peräkkäin ja aika peräkkäin sain niitä myös juoksennella. Toisessa kisassa tutustuin eka minien rataan, starttasin heti toisena ja mun startin aikana maksien tutustuminen oli jo alkanut eli juoksin maaliviivalta suoraan sinne.. Onneksi oli Inga auttavana kätenä mukana :)

Ekana oli Huittisen Harrin maxien agirata. En tiiä onko se tästä tauosta johtuvaa vai mitä mutta jo tutustumisessa tuntui siltä että kauhia kun esteet on isoja ja Maaru niin pieni. Radan rimat oli tapissa,65cm, ja ne oli vielä sellaiset oikeat ponirimat,paksut kuin mitkä. Okseria katsoin ihan kauhulla, sitä kun ei edes muista koskaan treeneissä käyttää. Maaru oli hirmu hyvässä fiiliksessä, ihan innoissaan lähdössä kisaan. Okseri oli heti neljän hypyn "alkusuoran" neljäntenä, ja se rysäytti siihen tokan riman päälle aika pahannäköisesti :( Nousi kuitenkin ylös niinkuin mitään ei ois tapahtunut ja kääntyi keinulle. Ennen keppejä se liukastui kurvissa (pohjana oli tekonurmi) mutta taivutti silti hyvin itsensä ykkösväliin. Paria rimaa kolisteli loppusuoralla mutta kaikki pysyi ylhäällä. Aika tais mennä pari sekunttia yli, sijoitus 9. melkein 40stä.

Sillan ekan radan (tuom. Anne Huittinen) sössin ite heti alkuunsa unohtamalla yhen valssin ja sain sen menemään putkesta ohi. Sitten mun ohjauskuviot menikin ihan sekaisin ja sain sen A:n sijasta putkeen, HYL. Loppurata olikin sitten varsin mukavavaa menoa. Silppurikin oli ihan fiiliksissä kun oli päässyt kisareissuun pitkästä aikaa! :)

Sillan tokaradalta luulin saaneeni vitosen kiellosta (mun mielestä se meni ohi hyppylinjan ennen keppejä olleesta hypystä ja pyöräytin sitä siinä uudestaan) mutta kielto oli tuomarinsihteerilapusta pyyhitty pois, ja yllätys oli melkoinen kun kuulin kuuluttajan luetellessa tuloksia meidät kolmannella sijalla nollalla :) Koiria radalla 33.

Olin varma että Marden tokaradalta tippuu taas okseri ja koska muurille tultiin tosi vinosta kulmasta, osasin olettaa että sieltä varmaan tippuu myös palikat. Rimat taas 65. No, muurin palikka tippui niin kuin arvasinkin, mutta okseripa pysyi ylhäällä. Kaverit katsomon reunalta sanoivat että Maarusta oikein  näki miten se pinnisti kaikkensa okserille tultaessa. Eikä rimat edes kolisseet tällä radalla, Maaru teki kyllä ihan parhaansa. Aika vaan ei taaskaan riittänyt, vajaa kolme sekkaa yliaikaa ja sijoitus 12.

Mulle tuli sen Maarun ekan radan jälkeen tunne, että nää sai olla Maarun viimiset agikisat. Mie oon aina halunnut lopettaa sen kanssa vielä silloin kun se on hyvässä kunnossa ja tekee töitä radalla mielellään. Oon nähnyt liian paljon vanhoja koiria hyppyytettävän kisoissa vain siksi kun ollaan ite niin sokeita oman koiran kohdalla eikä nähdä ettei se enää nauti lajista. Mie en antaisi ikinä anteeksi itelleni jos Maaru rikkoisi itsensä agiradalla ja kärsisi siitä vielä loppuelämänsä. Se on niin pieni maxiksi eikä sen voimat ja vauhti enää kasva mihinkään, tästä lähtien se saa tehdä agia mini/medi hypyillä joskus treeneissä mielenvirkistykseksi. Marde teki eilen niin parhaimpansa ja asenteella, että siihen oli mun mielestä tosi hyvä lopettaa. Sen kisaura alkoi 1.6.2003, joten onhan sitä jo riittänytkin :)

Nyt eläkeuran tavoitteet onkin tokossa, ja eilen vähän puhuttiin Ingan kanssa että jos kumpainenkin menis koirillaan toukokuun lopussa BH:ta Rovaniemelle suorittamaan :) Siinähän sitä tavoitetta taas kerrakseen, ei muuta kun treenaamaan!