Eilen ajeltiin kolmen ihmisen ja viiden koiran voimin Pellon hienolle uudelle hallille treenailemaan agia ja tokoa. Pellolaiset ovat ystävällisesti tarjonneet meille nelituntisen hallivuoron kerta kuukauteen ja tämä oli eka kerta kun päästiin se hyödyntämään. Mun ja koirien lisäksi mukana oli Liisa ja dalmikset Nuppu & Tuittu sekä Tuuli lapinkoira Nallen kanssa. Lisäksi saatiin treeniseuraa Suvista Jetan ja Mitzun kanssa. Suvilta sain taas tosi hyviä neuvoja tokoiluun Maarun kanssa, kiitos niistä!

Aloiteltiin tokoilla Maarun kanssa. Vire oli taas vähän hukassa ja kyselinkin Suvilta neuvoja virittelyyn treenien alussa. Alan tästä lähtien käyttämään vihjesanaa treenien alussa ja yritän saada Maarun kanssa pienen leikkihetken aikaiseksi ennen treenin alkua. Siis yritän, sillä se ei läheskään aina onnistu koska jos Maaru tietää että mulla on hyvät namit matkassa, se ei kiinnostu lelusta. Tää on muutes asia, jota kadun ihan eniten mun koirien peruskoulutuksessa ja jonka aion tehdä ihan uusiksi seuraavan koiran kanssa, nimittäis tuo lelun ja leikkimisen merkitys. Lelupalkka tois monesti niin paljon enemmän draivia suorituksiin, namipalkalla kun on aina rauhoittava vaikutus. Mun molemmat koirat on ihan liian nami-intoisia.

Enivei, aloitettiin seuruulla, jossa nami oli kädessä ja otin ihan lyhyitä pätkiä. Suvi kehui kontaktia ja sanoi että sillä saa varmaan alokasluokassa anteeksi vähän tuota väljyyttä. Seuraamistreeneissä jatkossa paljon käännöksiä, lyhyitä pätkiä ja palkkaa eri askelmääristä vaihdellen. Lisäks vois opettaa takapään hallintaa vaikka opettamalla peruutusta.

Tehtiin luoksepäästävyys treeni, sitä ei olla ennen harjoiteltukaan. Ekaksi pidin namia kädessä, jolloin Maaru oli keskittynyt vain siihen. Suvi sai käydä rapsuttamassa ja Maaru vaan söi mun kättä. Piti laittaa nami pois jotta saisin Maarun hoksaamaan paremmin harkan idean. Nousi pari kertaa Suvia vastaan, jolloin Suvi pysähtyi ja kääntyi poispäin ja mä komensin uudestaan istumaan. Ihan hyvin meni loppujen lopuksi. Täytyy alkaa pyytämään kavereita avustajiksi ja tehdä tätä joskus muulloinkin.

Liikkeestä seisomista muutama kerta, mun pitää olla tarkka että palkkaan sen silloin kun se ei todellakaan ole ottanut yhtään askelta eteenpäin. Mietin tässä myös että pitäisköhän opettaa se takapalkka ja ottaa se käyttöön..? Luoksetuloissa on nyt tapahtunut paljon takapakkia, mä oon harjotellut liikettä liian kokonaisena kun ois pitänny vaan pilkkoa pienempiin osiin. Nytkin lähti mukaan pariin kertaan eli jättö on muuttunut ihan epävarmaksi. Lisäksi vauhti on hiipunut. Pilkotaan jatkossa osiin ja täytyykin kokeilla jos saisin lelulla hetsattuna vauhtiakin taas lisää. Ylipäätänsä mä tajusin että mä oon treenannu liikkeitä liian kokonaisina (vaikka harvoin teen ihan kokonaisena mutta silti  pitäis pilkkoa vielä pienempiin osioihin). Meiän ongelma perusasentojen ennakoimisistakin ratkeaa varmaan sillä, että ei treenata liikettä niihin asti vaan palkataan jo aiemmin siitä suorituksesta mitä halutaan.

Maaru meni tän jälkeen tauolle, josta otin sen myöhemmin uudestaan kun oisin halunnut koittaa leluhetsattuna luoksetuloa. Mutta, Maaru tais löytää jotain syötävää hallin pohjasta ja oli menetetty tapaus sen jälkeen. Nuuskutti vaan maata koko ajan. Rasittavaa, mutta tää on seurausta siitä kun ei oo pitkään aikaan päässyt eri halleille ja pohjille treenailemaan, nyt Maaru on aina uudessa paikassa turhan kiinnostunut kenttään kylvetyistä nameista jne..

Sillerin kanssa agia! Jihuu! Alotettiin lätkän peluulla, eli sillä nenätarget-treenillä jota oon tähän mennessä harkannu vain kotioloissa. Yllättäen, nyt ekaa kertaa vieraassa paikassa ja meni oikeestaan paremmin (draivimmin) kuin kotona! Mähän oon puhunut että en aio tota lätkää käyttää mihinkään, mutta menin pyörtämään päätökseni ja tadaa, sinne puomin alastulolle se lätkä sitten päätyi kummiski ;) Eli kun olin eka tehnyt lätkätreeniä maassa, siirsin sen puomille ja laitoin sinne ekalle kerralle namin vielä valmiiksi oottamaan. Silla meni hyvin puomin, mutta vaati ekalla kerralla näytön lätkälle. Sen jälkeen se tajusi heti että täällähän se sama läpyskä on ja meni hyvin lätkälle "osu"-käskystä. Tän jälkeen tein keppitreeniä, jossa tein takaaleikkauksia ja naksuttelin sisäänmenoja.

Tauon jälkeen tein ekana putkelle lähetyksiä, tarkoituksena saada putki imemään jo kaukaa. Ekas pelkkä putki, sitten yhen hypyn takaa, sitten kahen ja lopuksi puolta vaihtaen ja takaaleikattuna. Jees, meni tosi kivasti, sain just sitä putkeen ampumista aikaan jota halusinkin. Tää harkka oli yks osa mun back to basics- suunnitelmaa, jossa haluan Sillerin oppivan suorastaan ahmimaan esteitä ja liikkumaan kauempana minusta. Toinen harkka tähän suunnitelmaan sopien oli uusimmasta Canis-lehdestä, bermudan kolmio, jonne kaikken ongelmien pitäisi kadota ;) Mun oli tarkotus tehä tää Sillalle kepeillä, mutta Pellolaisten keppejä ei saannutkaan kolmeen osaan, joten päädyin tekemään hypyillä. Hyvä harkka, jonka juonen Silleri hoksas nopsaan. Tämän jälkeen naksuttelin rengasta ja tein pitkiä lähetyksiä sille, meni hyvin.

Lisäks kaksi lyhyttä rataharkkaa, jossa teemana kepeille menot ja pieni hyppykuvio. Silleri kulki muuten tosi makeesti, mutta keppien avokulmat takelteli. Ja jos se meni hyvin sisään ni sitten lopusta jäi jokin keppi välistä. Äh, aloin jo uskomaan että meidän keppiongelmat ois historiaa mutta.. Naksuttelin sisäänmenoja ja sain sitten ratapätkän sujumaan hyvin. Tokan radan A:lla hyppäs kontaktin just ja just osuen. Otin radan jälkeen A:ta palkaten jä kävin keinunkin tekemässä pariin kertaan.

Oli ihan mahtia päästä treenaamaan agia pitkästä aikaa ja saada tokoiluun taas uusia vinkkejä. On tommosessa hallissa treenaaminen niin luksusta! Treenimatkaa kertyi yhteensä 300 km ja vaikka kotiin päästyä olinkin ihan poikki päivän treeneistä+ajamisesta niin oli se sen arvoista. Kiitokset vielä matkaseuralle ja Suville.