En edes yritä selitellä blogihiljaisuuttani koska se on ollut suurimmaksi osaksi ihan vaan laiskuutta :) Mutta nyt olemme takaisin ja yritän päivitellä vähän säännöllisemmin. Paikallaan olisi varmaan jonkinlainen kertomus mitä me olemme puuhastelleet tässä kuukauden aikana.

Koulupuolella ollaan harrastettu paljon vetisiä juttuja. Meillä oli pari viikkoa melontaa (inkkarikanootilla ja kajakeilla) jossa puljattiin ensin tässä Muoniossa Pekosen rannassa ja Muoniojärvellä ja harjoteltiin tekniikkajuttuja. Sillä viikolla tuli heitettyä talviturkki melko hyiseen veteen, kajakilla kaatuen. Tarkoituksella tosin, piti harjoitella ulostuloa kaatuneesta kajakista. Eskimokäännös ei vielä ihan onnistu :) Jerisjoki käytiin melomassa inkkarikanooteilla ja oltiin välissä yksi yö maastossa. Upea reitti, kivoja koskia matkan varrella (joissa välillä oltiin kivillä kiinni aika tiukasti ;) mutta ei kaaduttu kuiteskaan!) ja hienoja luontohavaintoja (mm.maakotka ja karhunjäljet).

Agilityn SM-kisat oli Torniossa ja kun ne kerta noin lähellä oli niin pitihän mun lähteä koko viikonlopuksi katsomaan. Jännät skabat, oli myös kiva nähdä tuttuja Kotkasta. Omat koirat olivat mukana katsomassa vilinää ja käyttäytyivät koko viikonlopun esimerkillisen hienosti.

Ageista palattua edessä oli koskenlaskuviikko Harrinivassa. Ihan huippuviikko! Laskettiin koskea kerta toisensa jälkeen ja tehtiin kaikenlaisia harjoituksia matkan varrella. Ite tykkäsin erityisesti olla märkäpuvussa pelastettavan roolissa monissa pelastusharjoituksissa joita tehtiin. Ylitin itseni ja uskaltauduin uimaan jopa Äijäkosken aaltoihin!

Paattimme lähestymässä Äijäkosken honttoa. Kosken kuohut eivät kuvissa näytä juuri miltään mutta seuraava kuva kertoo kuinka suurista aalloista on kuitenkin kyse.

Tän verran meistä näkyy kun ollaan aaltojen välisen montun pohjalla.

Wuhuu!

Posea kameralle. Meiksi on tuo sinimelainen,sinikypäräinen ja hiukkasen innostuneen näkönen :)

Samalla viikolla meillä oli treeniseuraa Kirkkonummelta asti. Laura ja grotsku-Kiira olivat tokoreeniseurana ja Lauralla oli myös hyviä agikuvioita joita treenattiin. Silla teki hyvää työtä agin saralla mutta Maaru se vasta parastaan näyttikin! Parasta seuruuta pitkiin aikoihin ja ihan mahtavat paikkamakuut Kiiran vieressä. Ekan illan paikkamakuussa (en tiiä kestoa mutta pitkä se oli!) Laura häiritsi sitä lelua heittelemällä, Liisan kävelytti dalmiksiaan niiden edessä, Laura kävi siirtämässä Kiiran Maarun toiselle puolelle,mopopojat pärräsi ympäri pihaa,Laura teki kaukoja Kiiralle jne. Maaru vaan tapitti mua! No okei, Lauran tehdessä kaukoja kun Maaru kuuli maahan-käskyn se haukahti kerran. Kait se yritti sanoa että maassahan tässä jo ollaan.. Muutenkin hassu toi maahanmenohomma, Maaru on varmaan harvoja koiria jota voi viritellä maahanmenoillla, se menee niistä ihan kierroksille.

Seuraavan illan paikkamakuussa tehtiin vielä yksi ihan ultimate-testi, nimittäin Laura kutsui Kiiran luokse Maarun vierestä. Ekalla kertaa ei onnistunut, Maaru nousi ja otti muutaman askeleen mutta pysähtyi kun huusin seis. Otettiin uusiksi ja sitten pysyi! Hyvä Maaru!

Juhannus menikin sitten rauhallisesti toipuessa kaikista edellisviikon jännistä aktiviteeteista. Viime viikko menikin sitten plörinäksi kun nyrjäytin nilkkani :( Nilkka vaivaa edelleen ja jouduin jättämään tämän viikon vaelluksen väliin myös. Harmittaa ihan vietävästi ja olen ollut aika allapäin koska olin odottanut nimenomaan tätä vaellusviikkoa pitkään. Kohteena olisi nimittäin ollut Norjan Lyngen, jota pohjoismaitten Alpeiksi kutsutaan. Mutta ei voi mitään, ei toi jalka ois kestänyt niitä maastoja. Täytyy lähteä Lyngenille joskus toiste sitten.

Koirat kulleromeressä juhannuksen aikaan.