Maaru - hyväksytysti poropaimen-ainesta :) - Lapin lumo

Niin se vanhakin taipuu ja korvat löytyy kun tarpeeksi kovaa huutaa ;) Elikkäs sunnuntaina vietettiin hieno päivä Pellossa Juurilehdon aidalla poropaimennushommien merkeissä. Sunnuntain poropaimennuskokeessa testattiin 23 koiraa, joista 14 oli lapinporokoiria ja 9 suomenlapinkoiria. Maaru oli yksi kokeen läpäisseistä!

Eka koirat testattiin liekaporolla. Vein Maarun hihnassa poron luo, ja Maaru ei ekaksi edes huomannut poroa vaan söi kakkaa. Sitten kun oltiin ihan poron lähellä se nosti päänsä maasta oli että "oho,porohan se siinä". Sitten hetken aikaa Maaru ja poro vain tuijottivat toisiaan, ihan äänettömästi ja liikkumatta. Tuomari totesi "joo se on hyvä" ja poistuttiin poron luota. Eli ei mitään suuria reaktioita (olin odottanut jotain ininää tai haukkua) mutta hyvin meni. Arvosteluun oli rastitettu kohdat kiinnostunut ja hallinnassa.

Aitaan mentiin niin että koira oli vielä hihnassa. Sitten porot päästettiin aitaan ja johan Maaru syttyi! Heti alkoi ininä/haukkuminen ja hihnassa venkoilu. Tässä kohtaa oli sitten kohta jota jännitin melkein eniten, eli piti ottaa panta ja hihna veks mutta pitää koira vielä vierellä ennen kuin tuomari antaa luvan sanoa ajokäskyn. No, otin pannan pois ja pitelin vähän niskavilloista kiinni, hoin tiukasti paikka-käskyä ja vaadin katsomaan mua silmiin. Sitten uskalsin jo laskea niskavilloistakin irti ja ihme ja kumma, se pysyi vierellä, tosin koko ajan inisten :) Arvostelussa luki koiran hallittavuudesta ja rauhallisuudesta ennen ajokäskyä että hallittavissa,hermostunut.

Sitten kun sanoin Maarulle "aja vain" se lähti, heitti varmaan sijaistoimintona sellasen pienen lenkin jossa tais napata poronkakkaeväät mukaan ja rupes hommiin :) Paimensi hienosti pitäen tokan koko ajan kasassa ja pysyi sopivan kaukana poroista. Sitten sen reitille osui yllättäen puunjuurella aidassa istunut valokuvaaja, jonka se kävi moikkaamassa ohimennen ja jatkoi sitten hommiaan. Ajotapa oli paimentava ja tokan kokoamiseen kiertämistaipumus.

Sitten osuus jota jännäsin eniten, eli saanko sen kutsuttua luokseni vai häviskö korvat ajamisen intoon. Huusin tiukasti ja äänekkäästi sen nimeä ja jotain "tänne,tule" -tyyppistä ja tulihan se sieltä, jes! :) Koiran hallittavuus ajon aikana oli siis tulee luokse kutsuttaessa. Ainoa oli että kun se tuli luokse ja oli siinä vierelläni (tässä oli taas tiukka paikka-käsky tarpeen) se jatkoi haukkumistaan ihan koko ajan vaikka yritin kieltää. Siksi arvostelussa olikin ei lopeta haukkua käskettäessä. Muuten haukusta sanottiin kiivas ja lisäkommentiksi oli kirjoitettu mutta hento ääni.

Sain lähettää Maarun vielä uudestaan poroille ja sehän lähti tietty innokkaasti. Kierrätti vielä porot aidan ympäri ennen kuin ne laskettiin kirnuun. Tässä kohtaa mä olin myöhässä enkä kerinnyt käskyttää Maarua pysähtymään tai tulemaan mun luokse ajoissa vaan se kerkisi portille asti. Tuli sitten kuiteskin sieltä luokse kun tajus että ei pääse enää porojen perään. Meidän yhteistyöstä oli rastitettu kaksi kohtaa, puutteellinen yhteistyö sekä ajoittain hyvä yhteistyö. Koiran osoittamasta paimennusvastuusta ja itsevarmuudesta oli rastitettu toimii yksin. Niin se kyllä tekeekin, eikä vain tässä asiassa vaan monessa muussakin asiassa joten tämä oli ihan tiedossa. Maaru ei ole kovinkaan muhun tukeutuva koira vaan tekee mieluusti yksin päätöksiä. Tämä näkyy myös esim. hakumetsällä jossa se vaan etsii ja etsii jos ei löydä, sen sijaan että tulisi kysymään multa opastusta.

Kaikenkaikkiaan oon kyllä niiiiiin ylpeä tuosta koirasta, on se ihan maailman parhain ja kaunein ja ja.. ;) Hieno Maaru! Koe oli siis hyväksytty ja saamamme kunniakirja on löytänyt jo paikkansa olkkarin lasivitriinistä ;) Maaru (ja mukana hengaillut Silleri) saivat kotiin tultuamme poronluut palkaksi ja hyvin maittoi. Loput ostamani luut nakkasin pakkaseen odottamaan kenties seuraavia hyviä suorituksia :)

Aidalla oli paljon kameraporukkaa liikkeellä ja näin sain Maarustakin kuvia. Kiitokset kuvaajille!