Tää kuuluu taas sarjaan Vain Lapissa. Tuossa läheisellä omakoti/rivaritaloalueella on yhdellä pihalla kaksi poroa tolpissa kiinni. Viime viikolla niitä oli vain yksi mutta nyt on näköjään ilmaantunut toinenkin. Maarun mielestä on kovin kummallista että tuollaisia otuksia pidetään pihalla. Nenä pitkällään se aina kävelee niitten ohi. On se kyllä minustakin aika kummallista. Ehkä ne on jotain ajoporoja jotka käy jossain vedättämässä turisteja. Mutta silti, hassu paikka pitää poroja.

Tokoiltiin hieman Maarun kanssa. Ei jaksannu lähtee kentälle tai minneen muuallekaan joten olin ihan tossa meiän talon etupihalla. Saatiin hyvä häiriö paikkamakuuseen kun koiran selän takaa pyörätiellä meni potkukelkkailija. Ei haitannu, Maaru vaan katsahti sitä nopsaan ja sitten siirsi taas huomion kympillä muhun. Seuraamiset oli aika väljiä ja jonkin verran edistäviä. Otin vähän hihnaohjausta mukaan jolloin alkoi olemaan paljon mallikkaampaa. Maaru jää namikäteen niin herkästi "kiinni" että silloin tällöin hihnalla paikan korjaaminen on sille tehokkaampaa. Tein istu-maahan vaihtoja perusasennossa sivulla, ne meni hyvin. Liikkeestä maahan menoissa aloin ahnehtimaan, mun ois pitänny jättää vaan niihin kahteen ekaan toistoon, jotka meni nappiin. Nyt tein liian monta. Maaru ei menny enää käskystä heti maahan vaan liikku askeleen pari -> en palkannu. Tästä seurasi turhautunut koira ja koko treenin ajan hienosti poissa pysynyt haukku pulpahti pintaan. Lopetettiin treeni hienoon nopeaan luoksetuloon jossa perusasento (tulee suoraan sivulle) jäi vähän vinoksi, mutta en viittiny välittää koska halusin koiralle hyvän mielen.

Vaihdoin nenätargetin oppilaaksi Sillan, koska tiesin että se ei hauku sisätiloissa. Pikku-Silppuri hokas hyvin jutun juonen ja nakutti pringlespurkin kantta varsin innokkaasti. Ei kait mun naksuajotus sit kai niin huono ole kun sain sen noin nopsaan tajuumaan juonen. Mut tota ajottamista on kyl hyvä harjotella..