Lauantaipäivän ohjelmassa oli jälkitreenit ratsutien maastossa. Maarulle tehtiin yksi lyhyt jälki, jonka päästä löytyi kenkä ja toinen pikkasen pidempi jälki jossa oli maalimies jäljen päässä. Maaru ei oikein voinut käsittää kengän löytymisestä noussutta haloota, sillä sen kanssa on aina aiemmin tehty jälkiä joilta löytyy maalimies. Jäljen opetteluhan on meillä vielä ihan alkuvaiheessa muutenkin ja sen kyllä huomaa siitä että Maaru herkästi vaihtaa vielä ilmavainuun ja tarkistaa sitä kautta että ollaanko menossa oikein. Täytyy vaan tehdä lisää makkararuutuja sen kanssa niin saataisiin nenätyöskentely maavoittoisemmaksi. Treeneissä oli meidän lisäksi pari muuta lappalaista ja yksi x-rotuinen.

Illemmalla lähdettiin Marinin kanssa sienimetsään, tai lähinnä mulla oli tarkoitus löytää sieniä, Marin keräsi mustikoita. Suunnattiin auto Pallasta kohti ja juuri kansallipuiston porttien kohdalle jätettiin auto ja painuttiin metsään. Koirat oli tietty mukana, Silla kulkee aina vapaana ja Maaru oli mulla vyötäisillä olevassa vetovyössä kiinni. Noissa metsissä on niin kamalasti poroja, että en uskalla Maarua vapaana pitää. Mustikoita oli paljon, ja koirat söivät niitä mahan täyteen. Sillakin ihastui mustikan makuun ja söi niitä ihan kokoajan, kieli oli ihan mustana kun metsästä lähettiin.

Pallaksen kansallispuiston portti

Nam, mustikoita!

Sieniämpärin sisältö näytti tältä:

Palatessamme metsästä oli jo kaunis ilta aurinko.