Meiän tän viikon tokoilut on mennyt ihan vaihtelevissa viretiloissa ja aika surkeesti muutenkin. Alkuviikosta Maaru oli tosi alavireinen, se kyllä teki hommia ihan mielissään mutta hitaasti ja välillä poissaolevasti. Luoksetulot oli karmeimpia katsoa, normaalisti kun se säntää mun luokse tuhatta ja sataa niin nyt se vaan lönkytteli. Meiän seuraamiset ei oo myöskään kovin nättiä katseltavaa, ne on kyllä nyt niiiiiin väljiä.

Sit eilen oltiin taas niin kierroksilla kun olla ja voi. Aattelin että otampa naksulla maahanmenoleikkiä, koska noi maahanmenot pitäis todellakin saada nopsemmiksi. No, saatiin nopeita maahanmenoja mutta Maaru myös kiehui naksusta ihan yli ja alkoi rasittavasti haukkumaan. Haukunta jatkui liikkeestä toiseen ja sain sen vasta loppumaan kun otin yhden paikallamakuun. Tosin siinäkin kommentoi maahan mennessään. Mut toi paikkamakuu oli muuten tosi hieno, kävin jopa talon nurkan takana hetken aikaa piilossa ja Maaru se vaan pysyi hienosti. 

Sillerin kanssa otettiin ulkona alustalle menoa, joka oli ihan ok, mutta vähän sellasta hidastettua. Mä en nyt ymmärrä että mikä sillä on kun aina jos sen kanssa tekee jotain tommosta, siitä näkee että se on jotenkin epävarma siitä että tekeekö se oikein ja niin kuin pyydetään. Se miettii liikaa sen sijaan että tekis vaan. Se on semmonen perfektionisti jonka pitäis oppia relaamaan ja mä en ole vielä keksinyt miten mä sitä siinä auttaisin. Onks kellään hyviä ideoita?

Huomenna päästään pitkästä aikaa treenaamaan agilityä kun suunnataan Pelloon uudelle hallille. Mä oon jo miettinyt paperille asti huomisen treenisuunnitelmat enkä malta odottaa että pääsen niitä toteuttamaan :)